Opinnäytetyö junioreiden polvivammojen ennaltaehkäisystä

Mikkelin AMK:ssa Savonlinnassa on valmistunut fysioterapian koulutusohjelmaan kuuluva opinnäytetyö salibandyjuniorin polvivammojen ennaltaehkäisystä.

Opinnäytetyön myötä valmistui myös salibandyjunioreiden polvivammojen ennaltaehkäisyä tukeva Terve junioripelaaja -opas mikkeliläisen Urheiluseura Hatsinan käyttöön.

Opinnäytetyön kohderyhmänä toimi Urheiluseura Hatsinan 12–17-vuotiaat kilpajunioripelaajat, joihin tutustuttiin kyselytutkimuksen avulla. Sen tarkoituksena oli selvittää junioripelaajilla viimeisen kahden vuoden aikana esiintyneiden polvivammojen määrää ja laatua, pelaajien harrastamisen ja harjoittelun monipuolisuutta sekä tietämystä turvallisten pelikenkien ominaisuuksista.

Opinnäytetyössä käsitellään polven rakennetta ja toimintaa, polvivammoille altistavia tekijöitä, salibandypelaajilla esiintyviä tyypillisiä äkillisiä ja rasitusperäisiä polvivammoja sekä polvivammojen ennaltaehkäisyä alaraajalinjauksen, polvinivelen dynaamisen stabiliteetin, pelaajan liikkuvuuden, proprioseptisen harjoittelun sekä pelikenkien roolin näkökulmista.

Neljän alan asiantuntijan haastatteluin kerättiin lisää tietoa yleisesti 12–17-vuotiaiden pelaajien tyypillisimmistä polvivammoista ja niiden ennaltaehkäisystä kirjallisuuskatsauksen tueksi.

Keskeisimmät tutkimustulokset

Yksimielisesti asiantuntijahaastatteluiden mukaan rasitusperäisten polvivammojen nähtiin olevan 12–14-vuotiaiden pelaajien vaivana. 15–17-vuotiailla pelaajilla yleistyy myös enemmän äkilliset polvivammat. Osgood-Schlatterin tautina tunnettu patellajänteen ja sääriluun kyhmyn välisen kiinnityskohdan alueen rasitusvammasta johtuva kiputila nostettiin yleisimmäksi salibandyjuniorin rasitusvammaksi.

Myös erilaiset patellajänteen kiputilat, ja tytöillä jonkin verran esiintyvät määrittelemättömät polven etuosan kiputilat mainittiin tyypillisinä polven alueen kiputilojen aiheuttajina. Äkillisinä vammoina polven nivelsiteisiin ja -kierukoihin kohdistuvat vauriot yleistyvät pelin vauhdikkuuden kasvaessa. Junioripelaajilla esiintyvät vammat luokiteltiin usein lieviksi vammoiksi, mutta oireiden vakavuuden korostettiin olevan yksilöllisiä sekä rasitus- että äkillisissä vammoissa.

Hatsinan junioripelaajille suunnattuun kyselytutkimukseen vastasi yhteensä 45 pelaajaa (49 %), 25 poika- ja 16 tyttöpelaajaa. 28 pelaajalla (68 %) esiintyi viimeisen kahden vuoden aikana lonkan, polven, nilkan tai jalkaterän alueen äkillinen tai rasitusperäinen vamma (kuvio 1).

Kaikkia vammoja ilmoitettiin yhteensä 60 kpl, joista valtaosa (72 %) oli rasitusperäisiä. Rasitusperäisiä vammoja (43 vammaa) pelaajilla esiintyi eniten polven alueella (19) ja toiseksi eniten nilkan alueella (12), kun taas äkillisiä vammoja (17) esiintyi eniten nilkan alueella (11) ja toiseksi eniten polven alueella (4).

Äkillinen vamma (vas. graafi) ja rasitusperäinen vamma (oik. graafi)

Kuvio 1. Alaraajavammojen esiintyvyys prosentteina (%)
                            
17 pelaajaa ilmoitti esiintyneistä 23 polvivammasta. Valtaosa ilmoitetuista polvivammoista oli jäänyt ilman diagnoosia. Osgood-Schlatterin tauti, tulehtuneet faskiat ja hypermobiliteetti syndrooma olivat kolmen rasitusvamman sekä luumustelma yhden äkillisen vamman taustalla. 15–17-vuotiailla poikapelaajilla (N=5) esiintyi eniten polvivammoja viimeisen kahden vuoden sisällä (8 vammaa). Suurimmalta osin junioripelaajilla esiintyneet polvivammat vaikuttivat lieviltä, sillä valtaosa pelaajista piti harjoittelutaukoa 1–7 päivän ajan.

Salibandy on vaativa laji, jossa pelaajan tulee hallita vartaloaan toistuvasti tehtävissä nopeissa ja yllättävissä pelitilanteissa. Varsinkin kasvavilla nuorilla riski altistua vammoille kasvaa kehossa tapahtuvien rakenteellisten ja hermolihasjärjestelmän toiminnallisten muutosten johdosta.

Asiantuntijahaastatteluissa korostettiin ensisijaisesti jo nuorena aloitettua kehonhallinnan, lantion asennonhallinnan, alaraajalinjauksen hallinnan ja tasapainon harjoittamisen merkitystä 12–17-vuotiaiden pelaajien polvivammojen ennaltaehkäisyssä.

Monipuolinen harrastaminen ja harjoitteleminen, oikeiden suoritustekniikoiden opetteleminen ja tarkkaileminen harjoitteiden aikana sekä harjoittelun jatkuvuus, progressiivisuus ja yksilöllisesti pelaajan valmiuksilla etenevä harjoittelu koettiin tärkeiksi.

Polven asennonhallintaa tulee harjoittaa monipuolisesti erilaisissa tilanteissa. Valmentajalla on iso rooli junioripelaajien polvivammojen ennaltaehkäisyssä omalla tietämyksellään ja vuorovaikutuksellaan nuorten kanssa.

Terve junioripelaaja -opas

Terve junioripelaaja -opas on koottu kirjallisuuskatsauksen, kyselytutkimuksessa esiin nousseiden tarpeiden sekä asiantuntijahaastatteluiden pohjalta. Se koostuu seitsemästä teemasta, joissa käsitellään polvivammojen ennaltaehkäisyä, alaraajalinjausta, polviniveltä tukevien reisilihasten, pelaajien tasapainon, liikkuvuuden, ketteryyden ja koordinaation harjoittamista sekä hyvien pelikenkien ominaisuuksia.

Harjoitteet ovat vaikeustasoltaan vaihtelevia ja niitä on mahdollista soveltaa progressiivisesti haastavammaksi, jotta ne tarjoavat sekä 12-vuotiaille että 17-vuotialle junioripelaajille soveltuvaa haastetta ja mahdollisuutta kehittää omia taitoja.

Harjoitteiden aikana oppaassa korostetaan kiinnittämään erityistä huomiota polven oikeaan asentoon.

Opinnäytetyö sekä Terve junioripelaaja -opas ovat luettavissa Theseus-julkaisuarkistossa.

Opinnäytetyön on tehnyt Johanna Vesanto (2014).

Kirjoittajien taustatiedot:
Johanna Vesanto, ft

Suvi Lamberg, TtM, ft
Fysioterapian opettaja

Jaa artikkeli