Kiertuepromoottorin kesäblogissa katusählyn SM-kiertueen promoottori Ilkka Kittilä kertoo tapahtumista, niiden kulusta ja fiiliksistä paikanpäältä. Viimeisinä kahtena viikonloppuna pelattiin Tuurissa, Pietarsaaressa ja Seinäjoella.
”Alakaa peellä, loppuu aalla, hianoo olla Pohojammaalla.” Henkilökohtaisesti en pohjalaisesta punk-bändi Klamydiasta ole ikinä tykännyt, mutta moinen fiilis oli kyllä viimeisen kahden viikon aikana. Tuurin turnaus oli yksi kesän parhaista, ja sitä seurasivat loistavasti järjestetyt turneet Pietarsaaressa ja Seinäjoella.
Tuurissa käväisin laittamassa kaukalot suurilukuisin kökkäväen kanssa jo edellisenä iltana ja päivä Vesa Keskisen kotikonnuilla oli loistava. Kaukalossa nähtiin paljon tuttuja salibandypelaajia, joista kirkkaimpina tähtinä etenkin SSV:n Juho Järvinen, sekä SB-Pron naisten liigajoukkueen kaksoset Laura ja Mirja Hietamäki. Metallibändi Ancaran vierailu oli myös varsin sopiva piristysruiske päivälle.
Tuurissa järjestävä seura PalloSuharit näytti, miten hienosti järkätyn turnauksen jatkumo on luonnollinen. Pelaajat löytävät tapahtumaan vuosi toisensa jälkeen. Ainoat ongelmat, mitkä meikäläisellä päivän aikana olivat, olivat viestinnällisiä. Ei sillä, etteikö tapahtuman hyvästä ilmapiiristä olisi ollut helppo viestiä, tai etteikö olisi ollut viestittävää, mutta internet-yhteys takkuili pitkin päivää melko paljon. Homma meni kuitenkin lopulta mallikkaasti ja päivästä jäi todella hyvä mieli, vaikka finaalien aikaan päättikin sataa ripotella niin kuin sieltä Esterin kuuluisasta takapuolesta.
Seuraavana perjantaina oli pitkä päivä. Ajelin Vaasasta Pietarsaareen jo puoli kahdeksaksi aamulla ja olin kotosalla vasta pitkälti yhdeksän jälkeen illalla. Pelejä pelattiin kahdella kentällä tilan puutteen takia. Tai no, tilan puutteeksi sitä ei voinut sanoa, sillä alue oli tiivis ja paikalla oli jatkuvasti lehterit pullollaan väkeä. Oli mahtava nähdä jälleen keski-pohjalaista urheilu- ja vapaa-ajankulttuuria. Silloin kun tapahtuu, niin porukka on liikkeellä ja tapahtumat kiinnostavat. Näytösottelussa mailan varressa oli muuten muun muassa Anna-Maja Henriksson, entinen oikeusministerimme.
Jeppis FBC:n järjestämä tapahtuma sopi varsin hyvin paikallisten Jaakon päivien yhteyteen ja oli jopa hyvä, että pelit jatkuivat niin pitkään. Missään vaiheessa ei tullut hiljaista tai tylsää hetkeä, vaikka välillä satelikin. Pietarsaari saa niin ikään järjestäjänä täyden kympin arvosanan.
Seinäjoella puolestaan seuraavana päivänä oli varsin pieni turnaus. Siitä huolimatta Seinäjoen yhteiskoulun pihakaukalossa hieman kokeellisemmissa olosuhteissa mattoalustalla pelattu turnaus keräsi hyvin väkeä katsomoihin. Junnupelien aikana innokkaita vanhempia ja sukulaisia oli kannustamassa varsin mukavasti ja junnut pääsivät Pistemestari-turnauksessa haastamaan tuoreita Suomen mestareita järjestäjäseura SPV:n paidasta. Etenkin järkälepakki Harri Karjalan näkeminen polvenkorkuisten pikkujunnujen seassa herätti juuri oikeanlaista positiivisuutta ja hilpeyttä. Miesten sarjassa taso oli todella kova, sillä jokaisessa joukkueessa oli pelaajia aina liigasta saakka. Entisiä tähtiäkin nähtiin, sillä muun muassa Roope Pietilä pelaili Paarmat-nimisessä jengissä. Päivän päätähtenä toimi toki juuri SPV:n kanssa lajiharjoitukset aloittanut Mika Kohonen.
Pohjanmaan visiitti oli todella mieluinen. Ei sen takia, että olin kotikonnuillani, vaan sen takia, että siellä suunnalla järjestetään tällaisia tapahtumia loistavasti. En taaskaan ota mitään pois yhdeltäkään järjestäjäseuralta, huikeita turnauksia on ollut tänä kesänä muuallakin, mutta Pohjanmaalla on omanlaisensa kulttuuri tällaisten tapahtumien toteuttamisessa. Ja etenkin se oli hienoa, että väkeä oli oikeasti paljon pelkästään katsomassa pelejä, oli turnaus minkä kokoinen tahansa. Tällä tavoin tapahtuma saa paikallisesti lisäarvoa ja se on helppo järjestää vuodesta toiseen. Kannattavuus ja kuulijakunta lisääntyy, turnaukset kasvavat ja tapahtumiin on helppo tulla, kun tietää, että kaikki toimii.
Kokonaiskuva kun on kunnossa, niin tapahtuman koolla ei ole merkitystä. Mitä enemmän joukkueita, sen helpompi on rakentaa toimiva kokonaisuus, mutta jostain on lähdettävä ja tällaiset pitkään mukana olleet seurat ovat näyttäneet, miten paljon hyötyä ja iloa esimerkiksi Katusähly-kiertueen tapahtumista järjestäjille on.
Seuraavaksi lähden valloittamaan Lounais-Suomea, sillä edessä ovat Panelian ja Turun turnaukset kahden seuraavan viikonlopun aikana, ennenkö päätän kiertueen grande finaleen – ennen SM-finaaleja siis – matkaamalla Joensuu-Kuopio –akselille. Edessä on loppukiri vielä tähän mennessä hienosti sujuneeseen kesään. Odotukset ovat korkealla, sillä kyseisillä paikkakunnilla on järjestäjäseurojen toimesta totuttu näkemään todella hienoja Katusähly-tapahtumia. Karavaani kulkee ja kiertue puksuttaa!
Katusählyterveisin,
Ilkka Kittilä
Kiertuepromoottori