”Teeepsi tekee kohta maaaliiiiin”, raikasi Turun Marli Areenan ämyreistä tutusti taas keskiviikkoiltana 25. tammikuuta, kun Jaakko Hautamäki asteli ampumaan rankkaria.
Seitsemän Seinähullun Veljeksen rallatus tiesi jälleen paikkansa. Mutta millaisen maalin Tepsin numero 14 tekikään!
Hautamäki lähestyi Classicin maalivahtia Lassi Torisevaa loivasti vasemmalta, hidasti vauhtinsa lähes olemattomaksi ennen maalivahdin aluetta, lähes pysähtyi, kunnes teki ratkaisunsa pallon koskettaessa veskarin alueen viivaa. Hautamäki irrotti vasemman kätensä leftin puolen mailastaan, ja veivasi yläkädellään pallon oikealle ja ilmaan.
Kun Toriseva seurasi pallon liikettä, Hautamäki nosti pallon yhdellä kädellä tämän yli. Toriseva yritti epätoivoisesti ylettyä palloon, mutta pallo leijui niin hitaasti ja laajassa kaaressa, että tämä ehti kaatua pois pallon tieltä. Reikäpallo päätyi verkon perukoille, ja kauden näyttävin rankkari teki Hautamäestä hetkessä ja hetkeksi melkoisen some-julkkiksen.
Hautamäen jäätävä rankkari TPS-Classic-ottelun maalikoosteessa kohdassa 6:53.
– Tiesin, että maalivahti voi ruveta haistelemaan veiviä toiselta puolelta. Ajattelin, että kokeillaan sitten tuollaista. Eli kun veskari lähtee hajuille, nostankin toiselta puolelta yli. Pari kertaa olin sitä treeneissä testannut, ja nyt vaan päätin kokeilla, Hautamäki kertoo.
Ei saa pelätä epäonnistumista
Tosin ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun Hautamäki, 27, sai rankkarillaan yleisön haukkomaan henkeään. Mies tunnetaan jo eräänlaisena rankkarispesialistina, jonka kikkavarasto ei näytä ehtymisen merkkejä. Eikä sormi mene suuhun isonkaan yleisön edessä.
Marraskuussa 2015 Hautamäki pääsi esittämään peruskikkansa, pallo yhdellä kädellä rystyllä maalivahdin ohi, 5280 katsojalle TPS Salibandyn 20-vuotisjuhlaottelussa. Hautamäki kertoo ottavansa mielellään vastuun monen pelaajan kammoksumassa tilanteessa.
– Suurin osa pelaajista ei halua mennä vetämään rankkaria, mutta itse tykkään päästä ampumaan niitä. Kun ei pelkää epäonnistumista, uskaltaa kokeilla vaikka mitä. Ei siinä auta turhaan jännitellä. Prosentit ovat kuitenkin salibandyssä laukojan puolella, Hautamäki miettii.
Viime kauden runkosarjassa Hautamäen oma onnistumisprosentti oli täysi sata, kun kaikki kuusi yritystä onnistuivat.
– Mutta puolivälierissä Happeeta vastaan tuli mokattua rankkarikisoissa ainakin pari.
Hautamäki sanoo, ettei harjoittele rankkareita nykyään kovinkaan paljon.
– Ehkä kerran kuukaudessa, jos veskarit jaksavat jäädä treenien jälkeen ottamaan pari rankkaria. Voi olla parempikin niin, että menee vaan ja kokeilee jotain. Pudotuspelien aikaan niitä tulee ehkä treenattua vähän enemmän.
Hautamäki kertoo, ettei juuri koskaan ole vielä keskiympyrästä lähtiessään päättänyt, millaista maalia yrittää.
– Olen huomannut, että se on huono, jos miettiin rankkaria paljon etukäteen. Ratkaisu riippuu niin paljon maalivahdista ja tämän toiminnasta. Yleensä minulla on kaksi tai kolme vaihtoehtoa. Pitää katsoa maalivahdin sijoittumista, käsien asentoa ja miten päin tämän jalat ovat, eli mihin suuntaan veskari pääsee liikkumaan. Yleensä teen viimeisen päätöksen veskarin alueen rajalla.
– Mutta sen Classic-pelin rankkarin olin päättänyt etukäteen.
Hänen mukaansa maalivahtien ”opiskelulla” etukäteen ei myöskään ole suurta merkitystä.
– Kyse on niin paljon reagoinnista veskarin tekemiseen. Mutta pudotuspeleissä maalivahdin tunteminen vähän korostuu, kun maalivahditkin opiskelevat laukojia, hän arvelee.
Viisikkopelillä rytkettä vastaan
Tänäkin keväänä TPS kohtaa puolivälierissä Happeen. Ja tänäkin keväänä Hautamäki on jo epäonnistut rankkarikisassa Happeeta vastaan. Turussa pelatun avauspelin päätöserässä jyväskyläläiset kirivät neljän maalin takaa tasoihin ja voittivat
rankkarikisan.
Toisen ottelun kolmannessa erässä Happee kiri kolmen maalin takaa voittoon varsinaisella peliajalla. Vuosi sitten Happee voitti ottelusarjan kuudennen pelin jatkoajalla ja seitsemännen peräti 9-1.
Onko Happee siis onnistunut hankkimaan turkulaisista jonkin sortin henkisen yliotteen?
– En usko sellaiseen. Ei meillä ainakaan joukkueessa ajatella niin. Happee on tietysti kokeneempi pudotuspelijoukkue ja muutenkin kokenut ja menestynyt ryhmä, jossa on kovia pelimiehiä. Meillä taas on nuori joukkue, jonka kasvuprosessi on koko ajan käynnissä. Mutta meillä on vakaa usko, että tämä sarja vielä käännetään, Hautamäki sanoo.
Hautamäen mukaan TPS:n peli ei ole ollut, varsinkaan Jyväskylässä, usean maalin johtoasemasta huolimatta lähelläkään priimaa.
– Suoraan sanoen Jyväskylässä olimme koko ajan melkein joka asiassa Happeeta jäljessä. Emme olleet missään vaiheessa hyviä, emmekä edes ansainneet sitä johtoasemaa. Oikea joukkue voitti sen pelin. Kotipelissämme sentään pelasimme kaksi erää paljon paremmin, Hautamäki ruotii.
– Kolmansissa erissä olemme kadottaneet oman pelimme täysin. Pelimme perustuu pallonhallintaan, mutta sitten omat hyökkäyksemme kestivät jotain kymmenen sekuntia, ja annoimme pallon pois. Sillä tavalla tulee jossain vaiheessa väsy. En tiedä olemmeko alkaneet pelätä pallon kanssa, vai mistä on kyse. Pelit ovat ratkenneet siihen, ettemme ole olleet tarpeeksi kypsiä, Hautamäki analysoi.
Tapahtumat hämmästyttävät häntä siksikin, että runkosarjassa TPS oli ottelujen lopussa vahva.
– Nyt pelien lopuissa on ollut vaikeuksia, mikä on meille vähän uusi tilanne. Mutta en usko, että tässä mitään ihmeellisiä poppakonsteja tarvitaan. Kun pelaamme sillä tasolla kuin parhaimmillamme runkosarjassa, alamme voittaa pelejä, Hautamäki uskoo.
Hautamäen puheille on sikäli katetta, että parhaimmilaan TPS:n viisikkopeli on liigan kärkipäätä. Ensimmäisen puolivälierän aikana pelikirjansa tarkasti lukeneet asiantuntijat kommentoivat sosiaalisessa mediassa kilvan, että TPS vie Happeeta ”fläpillä” – toisin sanoen taktisesti. Mutta päätöserässä Palloseuran peliote kirposi.
– Jos rupeamme juoksemaan kilpaa ja ottamaan maalintekokilpailua, häviämme Happeelle yhdeksän peliä kymmenestä. Mutta kun pelaamme kuten osaamme, olemme viidellä viittä vastaan yksi liigan parhaista joukkueista. Viisikkopelissä olemme varmasti Happeeta edellä, ja sillä hoidamme pelit jatkossa, Hautamäki vakuuttaa.
– Happeen äijät aina heittävät, että 2-0 on pahin johtoasema ja vastustajan päästäminen 2-0-johtoon on ansa. Me viritimme nyt tällaisen, ja käännämme sarjan vielä.
Kakkosesta suoraan liigaan
Hautamäen salibandyura on kulkenut hieman normaalista poikkeavia polkuja. Se on toki tuttua – itse asiassa yllättävänkin monen huippupelaajan tarina – että jokin muu laji, hänen tapauksessaan jalkapallo, vaihtui teini-iässä salibandyksi kaverien houkuttelun seurauksena.
TPK:ssa jalkapalloa pelannut Hautamäki muistelee aloittaneensa salibandyn kuudesluokkalaisena. Joukkue oli Vahdon kaupunginosan Team 17. Välillä hän ehti jo lopettaakin salibandyn, kunnes 15 vuoden iässä kaverit houkuttelivat mukaan FBC Turun harjoituksiin.
– Kävin muutaman kerran treeneissä, ja sitten jätin jalkapallon. Se saattoi vaikuttaa, että olin pienikokoinen. Futiksessa muut olivat päätä pidempiä ja 20 kiloa painavampia. Taidollisesti olisin ehkä pärjännytkin. Salibandyssä koolla ei ollut niin isoa merkitystä, ja siitä tuli päälajini. Olen ollut tähän valintaan tosi tyytyväinen.
Kauden 2010-11 Hautamäki pelasi liigaa TPS:n paidassa. Kevään 2011 jälkeen vierähti kuitenkin neljä ja puoli vuotta ennen seuraavaa Salibandyliigan ottelua.
– Siinä oli vähän kaikenlaista. Olin silloin nuori jannu, enkä ollut ihan valmis sitoutumaan kaikkeen, mitä liigassa pelaaminen vaati. Treenimäärät, elämäntavat ja muut asiat eivät olleet pääsarjatasoa.
Syksyllä 2011 Hautamäki lähti Sveitsin pääsarjaan nousseeseen Zugiin. Siellä alku oli kaikille hankala.
– Hävisimme alkukaudella kaikki pelit, ja kun olen salibandyn parissa aika temperamenttinen, tuli vähän pelillisiä näkemyseroja valmentajan kanssa. Päätimme ihan yhteisymmärryksessä, että ehkä minun kannattaa palata jo ennen joulua Suomeen. Mutta hyvä kokemus se oli. Kasvoin paljon sen puolen vuoden aikana.
Turussa Hautamäki ei kuitenkaan liittynyt Tepsiin, vaan kakkosdivarissa pelanneeseen FBC:hen. Sen jälkeen FBC:ssä vierähtikin kolme ja puoli kautta kakkosta ja Divaria pelaten.
– Vuosien varrella huomasin, että urheileminen ylipäätään alkoi kiinnostaa enemmän. Olin valmiimpi panostamaan urheiluun, eivätkä opiskelijabileet ynnä muut houkutukset enää kiinnostaneet niin paljon.
Kaudeksi 2015-16 Hautamäki palasi Palloseuran liigamiehistöön aika lailla eri miehenä kuin oli sieltä yli neljä vuotta aiemmin lähtenyt.
– Siinä välissä kehityin aika paljon pelaajana ja ihmisenä. Silloin se oli enemmän minäminäminä, mutta nyt joukkueen etu menee kaiken edelle. Ja olen nauttinut täysin siemauksin siitä, että olen päässyt pelaamaan parhaita vastaan.
Viime kauden perusteella hyppy kakkosesta suoraan liigaan ei ollut liian suuri, sillä Hautamäki pelasi hienon kauden ja takoi 16+18=34 pistettä. Toisaalta hän myöntää, että alasarjakaudet näkyvät erityisesti puolustamisessa.
– Olen aina osannut pelata, ja sehän on tärkeintä, että pallo pysyy lavassa ja tajuaa, mitä kentällä tapahtuu. Fyysiset ominaisuudet piti tietysti saada liigakuntoon kovalla treenillä.
– FBC:ssä olin sellaisessa roolissa, etten joutunut paljon puolustamaan, eikä sarjakaan vaatinut niin kovaa puolustamista kuin liiga. Siinä olen joutunut tekemään paljon hommia, eikä puolustamiseni ole vieläkään tarpeeksi hyvää. Ja sellaisen kokonaisvaltaisen pelaamisen kanssa on yhä tekemistä.
”Tulosta pitää alkaa tulla”
Vaikka TPS nousi runkosarjassa jo neljänneksi, omaan kauteensa Hautamäki ei ole tähän mennessä tyytyväinen.
– Alkukausi oli tosi huono, mutta loppua kohti on lähtenyt kulkemaan. Uskon, että nyt lähtee pleijareissakin. Kaksi ekaa peliä eivät olleet itseltäni eivätkä meidän ketjulta hyviä. Nyt meidän pitää alkaa kantaa enemmän vastuuta hyökkäyspelistä ja tehoista. Tulosta pitää alkaa tulla, hän ruoskii.
Vasta kolmatta liigakauttaan pelaava Hautamäki tosiaan on joukkueen konkariosastoa, jonka on noustava kannattelemaan ryhmää tärkeimmissä peleissä.
– Parikymppisillä jätkillä on enemmän liigapelejä kuin minulla, mutta pelivuosien määrässä ero on toisin päin. Ehkä siitä on hyötyä, että olen nähnyt eri sarjoja ja saanut olla isossa pallollisessa roolissa ja ratkoa pelejä. Ainakin olen tottunut siihen.
Entäpä, jos pitäisi ratkaista sellainen ottelu kuin Superfinaali rankkarilla tilanteen ollessa tasan toiseksi viimeisellä minuutilla? Mitä silloin nähtäisiin?
– Pitäisi varmaan heittää samanlainen, millä ratkaisin viime vuonna viidennen pelin rankkarikisassa. Eli lavan yläkiskolla pieni tsippi veskarin yli. Sitä maalivahti ei oikein voi torjua, vaikka yrittäisi varautua siihen.
Mutta nythän kaikki tietävät, mitä aiot yrittää?
– No keksitään sitten jotain muuta. Katsotaan sitä silloin.
Salibandyliigan 3. puolivälierä TPS – Happee maanantaina 20.3. klo 18:30 ISTV:ssä.
Kohti Superfinaalia -sarjassa esitellään yksi pelaaja per pudotuspelijoukkue.
Teksti: Harri Pirinen.
Kuvat: Anssi Koskinen (runkosarjan ottelusta TPS-Happee 29.12.2016) ja TPS.
