Jo Lufthansan koneessa kohti Wroclawia huomasi olevansa matkalla salibandyn arvokisoja isompaan tapahtumaan. Ympärillä vilkkui eksoottisten maiden edustusasuja ja ruumiinrakenteeltaan salibandypelaajista poikkeavia urheilijoita.
Vaikutelma voimistui paikan päällä, kun kaikki pressikeskuksesta alkaen oli monta luokkaa suurempaa. Täällä salibandy oli yksi yli 30 urheilulajista, salibandyhalli oli vain yksi kisojen lukemattomista suorituspaikoista eikä kansainvälisen liiton pääsihteeri Pi Liljelund tällä kertaa olisi joka asiassa ylin auktoriteetti, johon ongelmien tullen vedota.
Puolen tunnin kolkuttelu raitiovaunulla sivuun keskustasta ja yli Oder-joen vei WKK Sports Arenalle, jossa kisojen aluksi oli ratkottu korfballin mestaruudet ja siirrytty nyt salibandyyn. Kompakti tuhannen katsojapaikan areena, katsomot mainiosti kaukalon kaikilla neljällä sivulla ja asialliset oheistilat. Ulkona myyntitiskit, katetut pöytäryhmät ja pieni ulkokaukalo niille, jotka halusivat itse kokeilla lajia. Rankkasateesta paahtavaan 33 asteen helteeseen vaihdellut kisasää toi turnauspäiviin oman mausteensa.
MM-kisojen mega-areenoihin jumbotroneineen tottuneen silmin suorituspaikka oli enemmän EuroFloorball Touria tai alkuvuosien juniorikisoja kuin lajin arvoturnauksia, mutta niihin ei kansainvälisiä olympiapamppuja ole taidettu vielä saada tosispektaakkeleista nauttimaan. Jollei Muhammed tule vuoren luo, on vuoren mentävä Muhammedin luo, sanoo vanha viisaus.
Salibandy kuten muutkin World Games -lajit oli paikalla näyttämässä omaa erinomaisuuttaan, ja etenkin heinäkuun peleiksi turnauksen kuusi joukkuetta tarjoilivatkin yleisölle varsin mukiinmenevää salibandya. Yhdysvallat ja Puola olivat toki kärkinelikkoa luokkaa heikompia, mutta jenkkien ansaittu 4-1-voitto isännistä päätöspelissä jätti hyvän jälkimaun. Kärkimaiden tiukat keskinäiset pelit ja loppuun saakka tasainen finaali olivat kelpo PR:ää lajille.
Jo etukäteen kerrottiin tshekkien varanneen lipuista leijonanosan, ja se totisesti näkyi ja kuului Petri Kettusen joukkueen pelatessa. Myös Ruotsilla ja Yhdysvalloilla oli hallissa näkyvä fanijoukko Sveitsin ja Suomen värien vilkkuessa vähemmän. 
Tero Töyrylä rumpuineen piti huolta, että äänekkyydessä Suomen kannustus oli kisojen kärkeä. Ottelussa Puolaa vastaan Suomi oli sen verran selvästi edellä, että Töyrylällä oli varaa vaihtaa kesken pelin kohteliaasti ylleen isäntien paita ja siirtyä huutamaan ”Polskaa”. Kotijoukkueen kannustus oli Puolan jokaisessa ottelussa esimerkillistä eikä edes häämöttävä tappio saanut paidoin, huivein ja kasvomaalauksin punaista ja valkoista hohtavien paikallisten intoa laantumaan.
Analyytikot kertokoot totuuden World Games -joukkueiden pelin rakenteista, mutta näin maallikon silmää ihastutti Sveitsin terävä ja latautunut esitys. Vaikka finaalin kolmen maalin johto sulikin, Sveitsi näytti myös Ruotsia vastaan, ettei Suomen kaataminen välierässä ollut onnenkantamoinen. Ruotsi taas varjeli maaliaan tavallistakin tiukemmin, ja ratkaisuhetkillä astuivat Kim Nilssonin, Johannes Larssonin ja Alexander Galante Carlströmin tasoiset nimet näyttämään, kuinka isot peli kääntyvät sille, joka käyttää omat paikkansa. Myös Tshekki pelasi luokkaa paremmin kuin huhtikuussa Turun EFT:ssä, ja suomalainen uskoo mielellään, että piristymisen takana on jo nyt Petri Kettusen ja Akseli Ahtiaisen vaikutus.
World Gamesista pronssimitalistina palanneen Suomen joukkue edusti sinivalkoisia värejä kunniakkaasti, mutta jotain hivenen varovaista ja innotonta pelissä oli. Pallot karkailivat lavoista tilanteissa, joissa niin ei MM-kisoissa käynyt, ja joukkueen kärkihyökkääjätkin sutivat nyt huteja tai pommittivat peittoihin paikoissa, joista yleensä on syntynyt maaleja. 
On helppo uskoa taustalla monella olevien loukkaantumisten näkyneen, ja pientä huolta herätti katsomossa myös pelaajien jaksaminen. Osalla ryhmästä kausi alkoi jo viime kesänä opiskelijoiden MM-kisoilla ja jatkui MM-kautena kisoineen ja leireineen samalla kun parhaat pelasivat vielä TEHO Sport Suomen Cupin ja Salibandyliigan finaaleja myöten. Ja nyt on jo uusi kausi ovella.
Paikan päällä Wroclawissa oli helppo kellua kisatunnelmassa, mutta mukana saattoi olla omanlaistaan Tukholman syndroomaa. Kun päivän päätteeksi selasi verkosta kotimaista yleismediaa, tuli harmillisen selväksi, ettei World Gamesia ollut niille olemassa.
Veikö Wroclawin World Gamesin salibandyturnaus lajia lähemmäs olympialaisia tai edes Alabaman Birminghamin 2021 World Gamesia, jää nähtäväksi. Pi Liljelundin mukaan asioista päättävät harmaapäiset pukuherrat hallin VIP-parvella ja kabineteissa nyökkäilivät hyväksyvästi. Me uskoisimme mieluusti, ettei se ollut pelkkää kohteliaisuutta.
Mika Hilska
