Ei pyytämättä mutta yllätyksenä - katsomosta liigatuomariksi 54-vuotiaana

Arto Vehkapurusta tuli kauden 2016 – 2017 tunnetuin salibandyerotuomari kun hän sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Normaalisti alasarjoja viheltävä Vehkapuru pyydettiin pikahälytyksellä katsomosta tuuraamaan myöhästynyttä liigatuomaria, ja hän ampaisi heti yleisön suosioon.

Seinäjoen Urheilutalolla elettiin sunnuntaina jännityksen hetkiä jo joukkueiden vasta lämmitellessä otteluun. Takatiloissa vaihdettiin jalkaa ja katseltiin hermostuneesti kelloa, kun alkamisaika lähestyi mutta Anssi Silvon tuomariparia Andrew Lewisiä ei näkynyt. Selvisi, että Lewis ei ehtisi mitenkään paikalle ennen kuin avauserän aikana.

– Olin tullut normaalisti uimahallin ja kahvion kautta salin puolelle peliä katsomaan, kun huomasin Anssi Silvon harppovan portaita ylös Mikko Helasen puheille. Sitten Silvo vinkkasi minut alas ja alkoi tapahtua, Arto Vehkapuru kertoo.
– Silvon lisäksi koolla olivat Mikko Helanen, otteluvalvoja Klaus Koskela ja valmentajat Petri Huttunen ja Tommy Koponen, ja sain kuulla, että kaikille sopisi, jos minä tuuraisin puuttuvaa tuomaria. Sekunnin sadasosan miettimisen jälkeen totesin, että käy, ja lähdin autolle hakemaan varusteita.

33377945242_d8c8f7ed3b_z.jpgKylmiltään ei Arto Vehkapuru viheltämään joutunut, sillä varusteet olivat jo samalta päivältä valmiiksi hikiset. Aamulla Vehkapuru oli jo viheltänyt C2-poikien SM-ottelun, ja iltapäivällä urakka oli jatkunut Qmax-areenalla naisten puulaakisarjassa.
– Kymmenisen minuuttia oli aikaa valmistautua, mutta Anssi Silvo brieffasi ja neuvoi siinä ajassa loistavasti. Ammattimiehenä hän osasi psyykata minut sopivasti peliin. Muutama turnaus ollaan ennenkin vihelletty alasarjoissa yhdessä.

”Jouset olisivat lentäneet sykemittarista”

Ennen alkuvihellystä Twitter-eetteriin leijaili Seinäjoelta ihmettelyä, miten mahtaa käydä ilman toista liigatuomaria mutta myös iloinen huomio, että kerrankin sai tuomari aplodit ennen peliä. Maakunnassa Arto Vehkapuru tunnetaan, ja yleisö oli alusta alkaen omalla puolella.
– Alku meni vähän sumussa, mutta siitä se lähti pikkuhiljaa omilla vahvuuksilla ja muistin, että paikan tullen pitää mennä miesten väliin. Syke oli kyllä varmaan kahta ja puolta sataa, ja jos olisi ollut sykemittari päällä, siitä olisivat lentäneet jouset lattialle.
Sivustakatsojiksi ei improvisoidulla tuomariparilla ollut varaa jäädä. Heti avauserässä SPV karkasi 3-1-johtoon, ja Oilersille oli vihellettävä kaksi jäähyä. Niclas Meyer lähti erän puolivälissä penkille mailan nostamisesta ja Risto Töllikkö viimeisellä minuutilla estämisestä.
– Yksi jäähy enemmänkin olisi pitänyt viheltää SPV:lle Pfitznerin rikkomisesta, mutta en vielä uskaltanut vaan vihelsin vain vaparin. Siitä neuvoteltiinkin vielä erätauolla käytävällä. Estäminen oli sitten jo onneksi niin selvä, että siinä ei ollut miettimistä.
33151487720_1a4e1590f4_m.jpgToiseen erään astui sitten paikkakunnalle avauserän aikana ehtinyt Andrew Lewis kaukaloon, ja Arto Vehkapuru pääsi lehtereille toipumaan elämänsä ottelusta.

– Katsomoon kun pääsi niin suu oli kuiva kuin Sahara, ja pari – kolme kertaa olisi voinut vaihtaa paitaa. En tiedä, miten olisi käynyt jos olisi pitänyt kolme erää jaksaa, mutta olihan tämä 54-vuotiaalle kaverille yksi elämän huippuhetkistä. Ottelun aikana katsomosta sitten huudeltiin herjaksi tuomareille, että Vehkapuru takaisin, mutta otin sen huumorilla. Hyvinhän pojat vetivät pelin loppuun.

”Mika Kohonen onnitteli Messengerissä”

Onnittelijoita kovaan paikkaan joutuneelle melkein kuin yhdelle meistä riitti heti hallilla, ja terveisiä tuli monesta suunnasta.
is.JPG– Oilersin valmentaja Petri Huttunen lähetti kehut Facebookin kautta ja Mika Kohonenkin Ruotsista yöllä Messengerissä.  
Pienimmästä päästä pakettia ei ollut myöskään juttu Ilta-Sanomissa.
– Tähän mennessä ei negatiivista kommenttia ole osunut ainakaan omiin silmiin vielä yhtään. Ja eilen Kihniössä kuntavaalien kahvitilaisuudessa tuli useampi ihminen kiittelemään, että hienoa kun meillä on nyt Kihniönkin oma julkkis.
Liigatuomareille kuuluu myös ottelupalaute, ja kehut tulivat sekä otteluvalvoja Koskelalta, että liigatuomarien toiminnasta vastaavalta Ronny Brännbackalta, joka lähetti Vehkapurulle videon ottelusta.
– Kyllä sieltä itsensä tunnisti: pilli soi ja suu kävi vähän liikaakin niin kuin minulla on tapana.

”Nämä pelaajat tulevat kuuttakymppiä”

Yksi erä Salibandyliigaa oli alasarjatuomarille herkullinen paikka pistää merkille sarjatasojen eroja, vaikka jännitys päätä hiukan sumensikin.
– Silvo jo ennen peliä varoitti, että jos tulet keskiviivalle katselemaan niin älä kurki kovin syvälle ellet ole ihan varma ehtiväsi takaperin takaisin, koska nämä pelurit tulevat kuuttakymppiä kohti. Vauhti oli melkoinen ja katseista päätellen kaverit vetivät jossain hämärän rajamailla. Mutta vaikka tilanteet pelattiin kovaa loppuun, niitä ei seurannut huutelu kuten alasarjoissa. Toki itsellänikin oli sentään pohjalla syksyltä yksi SPV:n harjoituspeli ja aikaisemmin toinen, Vehkapuru vertaa.

Viheltäminen opettaa arvostamaan tuomareita

Vielä Kuortaneella uutta uraa liikuntapaikkojen hoitajaksi opiskeleva Arto Vehkapuru valmentaa ystävänsä Harry Virtasen houkuttelemana nurmijärveläisen SB-Pron A-tyttöjä, ja kiirettä riittää kevään mittaan myös erotuomaripaidassa, vaikka toista 
kutsua liigaan tulisikaan.

– Alasarjapelejä, perinteinen Kohos-Cup… , Vehkapuru listaa.
33535145485_e10ee7bcab_m.jpg– Erotuomarina toimiminen on kyllä valmentajalle kasvattavaa ja opettaa kunnioittamaan tuomareita, kun huomaa, ettei se niin helppoa olekaan. Itse kun ole luonteeltani tulta ja tappuraa, se on ollut hyvää koulua samoin kuin tyttöjen ja naisten valmentaminen, joka ei ole ihan samaa kuin poikien. Ja on ollut hyviä opettajia kuten aikanaan erotuomarilegenda Jukka Innanen, jolta tuli opeteltua, että kentälle on aina hyvä tulla vähän pilke silmäkulmassa.
Arto Vehkapuru on värittänyt Suomen salibandyhalleja jo 15 vuotta eikä loppua onneksi vieläkään näy.
– Päivääkään en vaihtaisi pois. Välillä tulee mieleen, olisiko jo aika jäädä muorin kanssa hoivaamaan noita neljää lastenlastamme, mutta kaikki aikanaan.

Unohtumattoman elämyksen päälle ainutlaatuiset palkinnot

Varsinaista erotuomaripalkkiota ei Arto Vehkapurulle saatu lyhyestä liigaurasta laskettua, mutta muutakin jää käteen kuin unohtumaton elämys.
– En pyytänyt kuin Parviaisen Jukalta pari lippua Superfinaaliin, ja hän lupasi kaupan päälle Superfinaali-pipot. Ja nyt vielä kuulin ilokseni, että pääsen istumaan liigatuomarien katsomoon.

Sankarillinen teko ei jäänyt ilman palkintoa. Salibandyliitto, Salibandyliiga ja Image Wear haluavat vielä huomioida Arton esimerkillisen toiminnan kutsumalla tämän Superfinaaliin ja vaatettamalla hänet salibandyn virallisella erotuomaritakilla

Image Wearin liiketoimintayksikön johtaja Kati Tukiainen ihastelee:
– Ihailtavaa rohkeutta Arto Vehkapurulta hypätä nopeasti liigatuomariksi. On palkitsemisen arvoista, kun joku reagoi nopeasti ja lähtee auttamaan tarvittaessa.

Teksti: Mika Hilska
Kuvat: Juha Käenmäki 

32720481793_470eef32bd_z.jpg

Jaa artikkeli